Oscar-gaalaa odotellessa

Ensi yönä jaetaan taas Oscarit ja siitä innostuneena olen käynyt tällä viikolla kahdesti elokuvissa. Ensimmäinen elokuva oli suomalainen dokumentti Metsän tarina, joka ei valitettavasti ole ehdokkaana, mutta joka on silti näkemisen arvoinen.  Se on hieno kuvaus metsän asukkaista ja luontoa ja eläimiä kuvataan rakkaudella eri vuodenaikoina. Tämä on siitä harvinainen luontodokumentti, että elokuvassa ei mässäillä eläinten tappeluilla tai muilla raakuuksilla. Tiedän varsin hyvin, etteivät eläimet ole kasvissyöjiä, mutta en halua välttämättä nähdä metsästyskohtauksia. Kaikki eläimet jäävät siis henkiin, jopa pieni hiiri, jonka puolesta koko katsomo jännitti. Elokuvan musiikki on kaunista ja musiikin säveltäjä Panu Aaltio voitti viime viikolla tärkeän elokuvamusiikkipalkinnon. The International Film Music Critics Association (IFMCA) palkitsi hänet vuoden 2012 parhaasta dokumenttielokuvan sävellyksestä.

Tänä iltana vuorossa oli Oscar-ehdokkaana oleva Les Misérables. Etukäteen lähes kolmetuntinen musikaali mietitytti hieman, vaikka siinä viliseekin tähtiä. Mukana on mm. Helena Bonham Carter vakioroolissaan: outo nainen, joka puhuu hassua murretta. Elokuvan tarina vie mukanaan, ja parhaiten suoriutuvat mielestäni Russel Crowe ja mm. Mamma Miasta tuttu Amanda Seyfried. Molemmat laulavat todella hyvin. Veikkaan tälle elokuvalle menestystä gaalassa.