Herkkujen Suomi esittelee maakuntien ruokakulttuuria

Eilen alkoi kolmipäiväinen lähiruokatapahtuma Herkkujen Suomi, joka järjestetään tänä viikonloppuna kolmatta kertaa Helsingin Rautatientorilla. Olen käynyt kahdessa aiemmassa tapahtumassa ja konsepti on pysynyt samana. Herkkujen Suomi rakentuu maakuntaosastoista, jotka esittelevät alueensa yrityksiä ja elintarvikkeita. Tämän vuoden pääviesti on ruoan alkuperä, joka on tullut vahvasti esille viime aikojen keskusteluissa. Ruoan jäljitettävyys on noussut tärkeäksi ostokriteeriksi, kuluttajat haluavat tietää mistä ruoka tulee ja ruoan taustalla on yleensä tarina.

Tungosta oli jo iltapäivällä.

Tänä vuonna on runsaasti ruokapisteitä, joista saa ostaa pieniä maistiaisannoksia muutamalla eurolla. Itse maistoin mm. maalaisjuustoa raparperiporkkanahillolla. Ruokatarjoilu oli muuten aika lihapainotteinen, makkara-perunapisteitä oli paljon ja Lapin poronlihatiskille oli pitkät jonot. Tarjolla oli myös kalaa, mutta koska seurassa oli kala-allergikko, pysyimme kaukana siitä. Mutta jäätelö maistui lämpimänä kesäiltana ja maistoimme Uudenmaan osaston Tenala Herrgårdsglassin uutuuksia, mm. Zuppa Inglese. Oli muten hyvää!

Backersin leipäjono oli pitkä.

Herrgårdsglassin jäätelöä kannattaa jonottaa.

Ostin Vuohelan Herkun tuotekassin, jossa oli kaksi uutuustuotetta, jotka tulevat pian markkinoille. Toinen niistä on tervetullut uutuus nimittäin Saaristolaisleipä. Leivässä on mm. tattarijauhoa, täysjyväriisijauhoa, mallasuutetta, riisijauhoa, siirappia ja piimää. Maku on pehmeä ja maistuu aidolta, mutta tuntuu aluksi varsin makealta. Sokerin määrä voisi olla pienempi ja ehkä tähän voisi lisätä myös kuitua. Ravintokuidun määrä on nyt 2,2 g/100 g. Mutta onnistunut gluteeniton tumma leipä, jota olen itse kauan kaivannut.

 

Vuohelan Herkun tuotteet tehdään kotimaisista
raaka-aineista.

Lapin osastolla oli liha-, kala- ja marjaherkkuja.

Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan osastolla tarjottiin
"läppää", eli ruistaikinasta tehty litteä leipänen.

.

Peltosirkun tilan tuotteita.